Kuka minä olen?

Olen Riika Vahala ja asun Liedon maaseudulla aviomieheni Juhan ja kolmen koirani kanssa. Pihasta löytyy myös pieni harrastekanala ja ystävän tallista suomenhevosruuna Ekku. Ammatiltani olen sekä koirahieroja että klinikkaeläinhoitaja ja työskentelen vakituisesti Kaarinan eläinlääkäriasemalla.

Koirat ovat olleet elämässäni pienestä asti, vaikka oman koiran sain vasta 15-vuotiaana. Ronja oli vehnäterrierinarttu ja omasi hyvin voimakkaan riistavietin, minkä takia kouluttaminen toi omia haasteita. Ronjan kanssa harrastelin agilitya ihan omaksi ja koiran iloksi, mutta pääasiassa Ronja toimi loistavana kotikoirana. Muutettuani pois vanhempieni luota, Ronjan kaveriksi valikoitui sileäkarvainen noutaja Misa. Äärettömän kiltti ja joka suhteessa erittäin helppo koira! Myös Misan kanssa harrastettiin agiltya. Melko nopeasti Turkuun muuton jälkeen Ronja lopetettiin lähes 15 vuoden iässä ja Misan seuraksi löytyi rescuetyttö Armi Espanjasta. Armi oli tullessaan todella todella arka ja on opettanut aivan uudella tavalla suhtautumista moniin asioihin.

Syksyllä 2014 löytyi unelmiemme talo Liedosta ja ajatus kolmannesta koirasta syttyi nopeasti. Tämä rescuekoira löytyi Venäjältä. Tirri on myös omalla tavallaan arka, mutta näyttää pelkonsa täysin eri tavalla kuin Armi. Tirrin mielestä hyökkäys on paras puolustus tietyissä tilanteissa ja taas olen saanut opetella uusia tapoja täysin uudella tavalla käyttäytyvän koiran kanssa. Myös Armin kanssa harrastettiin agilitya ja kokeiltiin myös rally tokoa ja nose workia. Tirrin pelko vieraissa paikoissa on niin voimakas, että temppuillaan vaan kotona.

Vanhuus vei myös Misan 12,5 vuoden iässä kesällä 2015. Pari vuotta eleltiin tyttöjen kanssa kahdestaan kunnes taas alkoi kolmas koira houkuttamaan. 2017 perheeseen liittyi ensimmäinen uroskoirani, valkoinenpaimenkoira Morris. Morriksen kanssa aloitettiin myös agility, mutta todettiin suht nopeasti, ettei tämä ole Morriksen laji alkuunkaan. Hypättiin täysin tuntemattomaan maailmaan pk-lajien pariin ja tällä hetkellä treenataan pk-hakua Turun Palveluskoiraharrastajissa, mikä on haasteista huolimatta osoittaunut todella mielenkiintoiseksi lajiksi.

Mikä sai innostumaan koirahieronnasta?

Aloin huomaamaan muutoksia Armin tavassa liikkua ja ajattelin, että hieronta tekisi sille varmasti hyvää. Mutta Armin ollessa niin arka vieraita ihmisiä kohtaan, pohdin, että hierontatilanne on sille turhan jännittävä ja päätin siis opetella itse sitä hieromaan. Innokkaana ilmoittauduin koiranomi Paula Speerin järjestämälle koirahierontakurssille alkuvuodesta 2018. Kurssi koostui muutamasta viikonlopun kestävästä kokonaisuudesta ja nopeasti tuli olo, että koirahieronta on ihan älyttömän mielenkiintoista ja halu oppia lisää kasvoi älyttömästi! Tein hierontoja kuitenkin niihin aikoihin melko vähän, koska jäi olo, etten tiedä ja osaa vielä tarpeeksi. Otin selvää pidemmistä ja laajemmista koirahierojankoulutuksista, mutta muiden opintojen ollessa vielä kesken, laitoin hierontaopintosuunnitelmat jäihin. Valmistuttuani eläintenhoitajaksi (v. 2017) ja klinikkaeläinhoitajaksi (v.2019) oli takaraivossa koko ajan kolkuttanut ajatus vielä koirahierojan koulutuksesta ja kesällä 2020 vihdoin laitoin hakemuksen Tampereen koirahierojakouluun. Ja onnekseni sinne pääsin ja opinnot alkoivat syyskuussa 2020. Vuosi oli rankka, mutta mielettömän antoisa ja oppimisen intoi kasvoi koko opintojen ajan ja jatkuu edelleen! Heinäkuussa 2021 sain opinnot päätökseen ja todistuksen sekä koirahierojan että urheilukoirahierojan opinnoista! Seuraava tavoite on suorittaa koirahierojan ammattitutkinto mahdollisesti jo syksyllä -21.


Eläinalan koulutukset:

*Koirahieroja (tutkintoon valmistava koulutus), Tampereen koirahierojakoulu,  2021

*Eläintenhoitajan ammattitutukinto, klinikkaeläinhoitaja, Ammattiopisto Livia, 2019

*Maatalousalan perustutkinto, eläintenhoitaja, Ammattiopisto Livia, 2017